1) Reaalimaailman imitointi - tätähän sivusimme lyhyesti luennon aikanakin, mutta mielestäni aihe on niin mielenkiintoinen että sen voi nostaa tähänkin esiin. On mielenkiintoista, miten helposti sujahdamme totuttujen rituaalien kaavaan. Toki tässä meidän kokeessamme tila itsessään oli rakennettu tukemaan "yksi puhuja - monta kuuntelijaa" -mallia, mutta uskoisin että olisimme ryhmittyneet ja toimineet pitkälti samoin eksoottisemmissakin ympäristöissä. Vai olisimmeko? Jos ympäristönä olisi ollut jatkuvasti väriään ja muotoaan muuttava lentävä linna, ja meidän avatarimme olisivat olleet pieniä kerubeja, olisimmeko liikkuneet vapautuneemmin?
2) Uuteen ympäristöön tottuminen - tätäkin olemme sivunneet monelta kantilta kurssin aikana. On mielenkiintoista tarkkailla, miten ihmiset sopeutuvat uusiin toimintaympäristöihin. Tällä kokeella pääsimme vasta tutustumisvaiheen alkuun, mutta voisi olettaa että muutaman vastaavan luennon jälkeen rutiinia alkaisi olla jo tarpeeksi siihen että rajoja alettaisiin kokeilemaan toden teolla - tai ainakin siihen, että kognitiivinen kapasiteetti vapautuisi kunnolla oppimiseen välineellisen ulottuvuuden sijaan. On tärkeää muistaa, että lyhyen kokeilun perusteella ei kannata lytätä mitään toimintaympäristöä tai teknologista ratkaisua. Tarvitaan aikaa ja tottumusta ennen kuin pitemmälle meneviä johtopäätöksiä voidaan tehdä.
Kertokaahan käsityksiänne näin muutaman päivän perspektiivillä!
8 kommenttia:
Luento Second Lifessa oli positiivinen yllätys. Kotona Avatar Islandilla harhailu ja päätön törmäily vaihtui funktionaaliseen toimintaan.
Luennolla oli puhetta siitä, että olisimme voineet kokoontua vaikkapa leirinuotion ääreen. Uskoisin, että oma käytökseni nuotioluennon aikana olisi ollut hyvin samantapaista kuin nyt olleella. Hahmon liikuttelu ja käyttö olivat miulla tosi kankeita, joten luultavasti olisin vain pyrkinyt istumaan paikallani. Parempi tutustuminen Second Lifeen ja eri toimintoihin toisi varmasti luontevuutta siellä tapahtuviin tilanteisiin.
Ainakin luentotyyppiseen opetukseen SL soveltui hyvin, vaikka hahmot taisivat toisintaa hyvinkin paljon normaalia luennolla käyttäytymistä.
Linkkinä tähän liittyen vielä viime viikon Ajankohtainen kakkonen, jossa käsiteltiin juurikin Second Lifea ja sen käyttöä opetuksessa. Pätkä löytyy ohjelman loppupuolelta, 39.10 kohdilla.
http://areena.yle.fi/toista?id=1936908
Virtuaaliluento oli myös minun mielestäni ehdottomasti positiivinen kokemus. Oma keskittyminen meni alussa itse toimintaympäristöön, mutta loppua kohden itse sisältöön keskittyminen tuntui helpommalta. Väriään muuttavassa lentävässä linnassa keskittyminen kuuntelemiseen olisi voinut olla vielä vaikeampaa; luulen, että omalla kohdallani reaalimailman imitointi helpotti uuteen ympäristöön tottumista.
Toisaalta koulumaailman sääntöjen ja normien (luennolla istutaan hiljaa paikallaan) rikkominen vaatisi varmasti uusien yhteisten sääntöjen luomista, tai ainakin luennoijan lupaa liikkua vapautuneesti.
Minä jäin miettimään myös sitä, millaiseksi luento olisi muodostunut, jos emme olisi olleet fyysisesti samassa tilassa. Olisiko osallistujilla ollut silloin esimerkiksi suurempi tarve osoittaa läsnäoloa?
Läsnäolon osoittaminen on jotenkin aina haastavaa verkkoympäristössä. Esimerkiksi tällaisen blogin osalta voidaan heti todeta, että koska blogi ei lähetä ilmoitusta kirjoituksista tai kommenteista sähköpostiin (sekin on toki mahdollista), on helppo unohtaa koko juttu. Kasvokkain pelkkä läsnäolo täyttää faattisen viestinnän funktiota, eli pitää viestintäkanavan auki ja mahdollistaa täten vuorovaikutuksen.
Eikä Second Lifen tapainen ympäristökään onnistu useimmiten kurottamaan omien rajojensa ulkopuolelle, eli se kärsii samasta ongelmasta. Kuinka itse ratkaisisitte tämän ongelman?
Luento oli ainakin minulle hyvin mielenkiintoinen kokemus, koska olin itsekseni hotellihuoneesta käsin osallistumassa siihen. Koin jonkinlaista tunnetta "ryhmään kuulumisesta", koska tiesin etukäteen, keitä muut osallistujat olivat. En usko, että olisin pystynyt puhumaan sanaakaan mikrofonin kautta, jos kyseessä olisi ollut jokin vieras porukka...Siinä mielessä koen SL:n selvästi rajoittavan viestintäni monipuolisuutta.
Voin kyllä ihan suoraan tunnustaa, että en varmasti pystynyt keskittymään luennon sisältöön niin hyvin kuin jos olisin ollut Tourulassa teidän muiden kanssa. Silti olen ehdottomasti sitä mieltä, että SL:n kaltaisten juttujen tunteminen edes pintapuolisesti on erittäin tärkeää puheviestinnän asiantuntijoille. Vaatii kyllä hurjasti omaa aktiivisuutta ottaa kaikesta selvää, ettei putoa kehityksen kelkasta :s
Yllätyin siitä miten luentomainen SL-kokemuksesta lopulta tulikaan. Alun ihmettelyn jälkeen Anun luentoon pystyi jo keskittymään ihan kuin normaalissa luentotilanteessakin.Noora kommentoikin että reaalimaailman imitointi helpotti sopeutumista ja keskittymistä.
Läsnäoloa (esimerkiksi muiden hahmojen moikkailua) olisi varmasti tullut osoitettua enemmän, jos emme olisi olleet samassa tilassa koneille kokoontuneina.Olisikin mielenkiintoista tavata SL:ssä siten, että emme fyysisesti olisi samassa tilassa. Ehkäpä esimerkiksi epävirallistä viestintää olisi sitten havaittavissa enemmän?
SL:ssä oli myös havaittavissa osallistumisen helppous keskusteluun. Mielestäni ryhmämme kommentoi SL:n chatissa melko reippaasti. Keskusteluun voi olla helpompi osallistua, kun tietää että kaikkien katseet eivät juuri sillä hetkellä käänny itseen. Toisaalta verkkoympäristössä puheenvuorojen antaminen/osoittaminen hämärtyy, mikä ajoittain tekee keskustelusta vähän epäjohdonmukaistakin.
Nyt alkaa tuntua siltä, että SL:stä olisi todella kerättävä enemmän kokemusta saadakseen vastauksia syntyneisiin kysymyksiin.
Komppaan vielä Lauraa siinä, että luentoon osallistuminen oli helpompaa, kun oman kommenttinsa saattoi heittää luennon lomaan, ja siihen palattiin myöhemmin. Ei tarvinnut virallisesti siis keskeyttää luennon kulkua kysymyksillä tai pohdinnoilla. Tuntui kätevältä, että Anu käsitteli aika ajoin tulleita kommentteja ja sitten siirryttiin taas eteenpäin.
Jeps, Second Life oli ihan toimiva kokeilu, ja mielestäni oli oikeinkin sopivaa, että siihen perehdyttiin nimenomaan käytännön kautta "etäluennon" muodossa.
Kuten joku jo taisi mainitakin, niin varsinkin alussa koko virtuaalimaailman ihmettely rajoitti itse luentosisältöön keskittymistä, ja minultakin taisi mennä joitakin sellaisia asioita ohi korvien, jotka olisi tavallisella luennolla tullut kuunneltua tarkemmin, mutta ainahan uusi ympäristö vaatii totuttelua. Jos tätä kuviota toistettaisiin useamman kerran, niin sitten SL alkaisi tuntua jo hiukan tutummalta ja sisältö pääsisi pääosaan.
Tekniikan puolesta onnistuttiin oikeinkin mukavasti, ainakin omalle kohdalle osunut Tietyömaan kone pyöritti SL-virtuaalimaailmaa sujuvasti ja äänet kuuluivat ongelmitta. Lähinnä äänen paluusuunta oli hiukan hankala käyttää, kun oma puhe lähti liian herkästi kiertämään ja kaikui takaisin luokassa päällä olleista kaiuttimista, joten avatarien välinen viestintä rajoittui sen takia enimmäkseen tekstichattiin. Tätä ääniongelmaa ei tietenkään olisi, jos kaikki SecondLife-luentoon osallistujat olisivat eri paikoissa.
"Luennonomainen" käyttäytyminen virtuaalimaailmassa oli sekin ihan jännä juttu. Jotenkin se tuntui vaan loogiselta järjestäytyä katsomoon istumaan, kun luennoitsija puhuu screenien edessä, vaikka periaatteessa melkein mikä tahansa muodostelma olisi ollut mahdollinen. Toki tämä järjestäytyminen mahdollisti senkin, että luennoitsijan automaattiset eleet näkyivät katsojille ja samalla pystyi seuraamaan myös taustalla pyöriviä powerpoint-esityksiä. Syynä tällaiseen järjestelmällisyyteen saattaa olla sekin, että tutun arkielämän matkiminen virtuaalimaailmassa tekee kokemuksesta jotenkin "tutumman ja turvallisemman" - kyllähän jokainen tietää luentojen arkisen käyttäytymismallin.
Vaikka SL ei pystykään korvaamaan perinteistä luentotapaa, niin kyllä minä ainakin omalta osaltani rohkaisisin asiasta päättäviä tahoja kokeilemaan jatkossa jollain muullakin viestinnän kurssilla sopivan hetken tullen tätä toimintamallia. Tekniset valmiudet siihen ovat jo olemassa ja tällainen toiminta avartaa mukavasti näkemystä tekniikan mahdollistamasta etäläsnäolosta :)
Liitin alkuperäiseen blogipostaukseen pari kuvituskuvaa muistoksi. Ja tiedoksi Anulle, jos sattuu lukemaan blogia vielä:)
Lähetä kommentti