Kiitos vielä näin jälkikäteen onnistuneesta pelidemosta! Järjestäminen oli helpompaa kuin odotin, joskin piuhojen napominen kahteen kertaan kotiosoitteessa ei tietenkään ollut mitään mieltä ylentävää hommaa. Toivottavasti te paikalle päässeet kuitenkin saitte demosta jotain ajateltavaa, ja mikä tärkeintä, käsin kosketeltavaa ja koettua. Tarkoituksenani oli dokumentoida tätä pioneerihengessä järjestettyä tapahtumaa enemmänkin, mutta muistin kamerani vasta aivan loppuvaiheessa. Pari tunnelmakuvaa sain toki napattua (tässä vaiheessa Playstation on jo kytketty pois päältä).
Sachan luennon kalvot ovat myös tulossa ladattavaksi pikimmiten. Seuraava teknologinen ponnistus koskeekin sitten
Anu Sivusen vierailuluentoa, joka tosiaan pidetään
Second Lifessä. Tarkastelemme vielä vaihtoehtoja tämän toteuttamiseen, mutta varautukaa henkisesti siihen, että pääsette tekemään itsellenne avatarit tuota virtuaalimaailmaa asuttamaan.
1 kommentti:
Nykyään monet musiikki- ja bilepelit ovat erittäin suosittuja, esim. tammikuun pelimyynnin TOP5:
1. SingStar ABBA, 2. Grand Theft Auto IV, 3. Guitar Hero World Tour, 4. SingStar SuomiRock, 5. Singstar Legendat.
Viime viikolla pidetty pelidemo varmasti valotti syitä siihen - sopivan suoraviivaisten moninpelien pelaaminen isolla porukalla nyt vaan on hauskaa... :) Toisaalta - Singstarin, Mario Kartin ja Tekkenin tyyliset pelit melkeinpä vaativat sitä, että pelaajia on useita ja he kaikki ovat paikan päällä samassa huoneessa. Esimerkiksi Tekkenin tahkoaminen netin läpi moninpelinä kuulostaa melkoisen tylsälle, kun kaverin reaktioita ei näe eikä kuule kunnolla.
Tästä päästäänkin siihen, että jopa digitaalisen peliviihteen parissa tulee vastaan tilanteita, joissa teknologiavälitteinen viestintä ei oikein pysty korvaamaan aitoa läsnäoloa. Sama ongelma kaihertaa ajoittain myös viestintäteknologian hyötykäyttöä; videoneuvottelu saattaa osallistujien mielestä tuntua yhtä oudolta kuin Singstarin pelaaminen kaveria vastaan internetin välityksellä (joka ei tosin oikeasti taida olla mahdollista...) - sekä kuva että ääni välittyvät, mutta fiilis jää puolitiehen.
Tekniikka on siitä jännä juttu, että sitä kehitetään pikkuhiljaa eteenpäin ja välillä tapahtuukin sitten näkyviä hypähdyksiä eteenpäin, esimerkiksi television rantautuminen Suomeen 50-luvulla tai internetin yleistyminen 90-luvulla. Ehkä tällaiseksi hypyksi voisi laskea myös kolmiulotteiset elokuvat, jotka ovat kuulemma kehittyneet jo siihen pisteeseen, että katselusta voi nauttia ihan oikeasti. Finnkinohan on alkanut pyöritellä 3D-leffoja jo Jyväskylässäkin. Kun tavallinen videokuva ja ääni jättävät videoneuvottelukokemuksen hiukan valjuksi, niin voisiko kolmiulotteisuudesta löytyä tulevaisuudessa lisäpotkua myös arkiseen teknologiavälitteiseen viestintään?
Lähetä kommentti