Twitter tai tuttavallisemmin Sirkutin on vähän väliä esillä mediassa jonkinlaisena high-tech -esimerkkinä sosiaalisesta mediasta. Palvelu ei ole kuitenkaan lyönyt Suomessa läpi samassa määrin kuin joissakin muissa maissa, mikä näkyy siten että jopa tietynlaiset teknologian edelläkävijämediat kuten Tietokone-lehti ja ammattikäyttäjät ovat sen suhteen vielä kokeiluasteella. Samaan aikaan palvelu on saanut paljon palstatilaa esimerkiksi katastrofien yhteydessä.
Kuinka yleistä Twitterin käyttö Suomessa sitten on? Varmoja lukuja ei ilmeisesti ole tarjolla, joitakin arvauksia toki. Aktiivikäyttäjien määrä lienee joka tapauksessa melko pieni. Itse tunnen vain muutamia, vaikka kaiken järjen mukaan tuttavapiirini, joka koostuu pääasiassa 20-40 -vuotiaista, korkeakoulutetuista ihmisistä, olisi tämän palvelun otollisinta kohderyhmää. Mitä mielestänne vaadittaisiin että Twitter tai vastaava palvelu löisi Suomessa läpi? Mikä olisi riittävä kriittinen massa tai vaihtoehtoisesti niin mielettömän innovatiivinen käyttötarkoitus että ottaisitte itse Twitterin käyttöön jos ette sitä jo käytä. Tai te jotka käytätte, kertokaapa mihin ja miten, ja miksi meidän muiden pitäisi innostua?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Vannoutuneena Facebookin käyttäjänä olisin äkkiseltään väittänyt, ettei Twitterissä ole mitään mieltä yksityishenkilöille. Sitä vastoin organisaatioiden tiedotustehtäviin ja tärkeiden mielipidevaikuttajien työkaluksi palvelu tuntuu sopivan mainiosti, jolloin suurin käyttäjäkunta on lähinnä sivustaseuraajan roolissa.
Kuitenkin, tarkemmin ajateltuna, Twitter tarjoaa hyvän toimintaympäristön myös tavan tallaajille. Palvelusta voi esimerkiksi etsiä jonkun tietyn alan harrastajia ja keskittyä itsekin twittaamaan vain tähän alaan liittyvistä asioista. Näin voi kuka vain tulla merkittäväksi ja aktiiviseksi osaksi ko. verkostoa, johon hän itsekin tuottaa tietoa ja vinkkejä muiden alan harrastajien luettavaksi, irtautuen sivustaseuraajan roolsta.
Itse en koe twittaamista itselleni tarpeelliseksi, sillä tähän mennessä fb on tyydyttänyt verkostoitumistarpeeni paremmin kuin hyvin.
Ehkä syy Twitter-buumin laimeuteen on, että fb ehti ensin?
Mä halusin kokeilla tuossa puolisen vuotta sitten, miten se Twitter oikein toimii. Ihan hyvin näyttäisi pelittävän, edelleen oon siellä satunnaisesti twiittailemassa. Syy siihen, miksi siellä olen, on se, että jotkut ystäväni, jotka eivät ole Facebookissa, kirjoittavat omia kuulumisiaan Twitteriin. Näin pääsen seuraamaan myös heidän elämäänsä ja myös kertomaan omastani jotain heille.
Tosi laiskasti tulee päiviteltyä sinne mitään, koska aika harva kaveri siellä kuitenkaan on lukemassa mun päivityksiä. Luulen, että käyttäisin Twitteriä enemmän, jos surffailisin puhelimella netissä. Sillon voisi useammin tehdä noita pieniä muistiinpanoja itseä ja muita varten juuri siinä hetkessä, kun ne tulee mieleen.
Suurena erona Facebookin statuspäivityksiin oon huomannut sen, että fb:ssa omiin statuksiin odotetaan kommentteja. Twitterissä taasen voi julistaa mitä vain, milloin vain ja kuinka usein tahansa ilman että kenenkään tarvitsisi vastata päivityksiin mitenkään.
"Huudetaan omaa olemassaoloa suureen tyhjyyteen..."
Twitterin kanssa on tosiaan luultavasti niin, että infra on Suomessa vielä liian heikko. Liian harvalla on ns. älypuhelin ja siinä jatkuva datayhteys, ja heistäkin joilla sellainen on, liian harva jaksaa aktiivisesti sirkuttaa. Kriittisen massan saavuttaminen ei ole helppoa, varsinkaan kun jollain lailla kilpailevat sovellukset (esim. Facebookin statuspäivitykset) ovat jo sen saavuttaneet. Silloin ei ole enää kyse siitä kumpi toimii paremmin tai helpommin, vaan vain siitä kumpaan on totuttu ja kumpi tavoittaa suuremman joukon olennaista kohderyhmää.
Lähetä kommentti