Katselin tiistai-iltana (10.2.2010) Jim-kanavalta Penn & Teller –ohjelmaa, jossa aiheena oli väkivaltapelien (Grand Theft Auto, Call Of Duty jne) väitetty yhteys nuorten väkivaltaan. Ohjelmassa esiteltiin useita henkilöitä, jotka väittivät väkivaltapelejeä pelaavien lasten ja nuorten syyllistyvän todennäköisemmin kouluammuskeluihin ja vastaaviin järjettömyyksiin kuin pelejä pelaamattomat lapset. Muun muassa Hillary Clinton puhui väkivaltapelejä vastaan.
Myös fanaatikko nimeltä Chris Cooney saarnasi voimakkaasti pelejä vastaan. Cooney esitteli laatimansa ”tulikolmion.” Cooneyn mukaan esimerkiksi kouluammuskelu aiheutuu kolmesta tekijästä: Aseista, ongelmanuoresta ja simuloidusta tappamiskoulutuksesta eli käytännössä väkivaltapeleistä. Tässä vaiheessa ohjelman juontaja tekee selväksi, että tuhoisimmat koulusurmat tehtiin ennen alkukantaisimpienkin tietokonepelien keksimistä ja kaikken tuhoisimman, 55 kuollutta, suoritti viisikymppinen mies räjähteillä. Ainoat kouluampujia yhdistävät tekijät ovat olleet mies-sukupuoli ja masennus. Ai niin, Cooney on itse asehullu ja rakastaa ampumista. Hän vain sattuu vihaamaan ampumispelejä.
Isoäitini ikäinen opetuspsykologi piipahti myös ohjelmassa kertomassa väkivaltapelien vaarallisuudesta. Epäilen kuitenkin ohjelman juontajan tavoin, että kyseisellä rouvalla on hyvin vähän omakohtaista kokemusta tietokonepeleistä. Hän perustelee kantansa tuulesta temmatuilla väitteillä ja olemattomilla tutkimuksilla. Samaan syyllistyy Jack Thompson, asianajaja joka vastustaa väkivaltapelejä täydellä ammattitaidollaan. Hänen mukaansa väkivaltainen käytös näkyy jopa lapsen päästä otetuista magneettikuvista. Magneettikuviin ammattinsa puolesta perehtynyt lääkäri osoittaa tämänkin väitteen lopulta palturiksi.
Ohjelmassa esiteltiin myös Irakissa palvellut merijalkaväen sotilas ja väkivaltapeliharrastaja Jeff Barret, joka antoi niin ikään väkivaltapelejä tahkovan 9-vuotiaan Harrisonin ampua kolme laukausta rynnäkkökiväärillä. Ampuminen tapahtui maalitauluun jossa oli Ron Jeremyn kuva, tapausta valvomassa oli poliisi ja lapsen äiti. Kolmen laukauksen jälkeen Harrison ei halunnut enää ampua, vaikka kaikkien väkivaltapelikriitikkojen mielestä Harrisonin olisi pitäny innostua suunnattomasti rynnäkkökiväärillä räiskimisestä ja mahdollisesti jopa tappaa kaikki paikallaolijat. Näin ei kuitenkaan käynyt, ennemminkin poika oli shokissa rynnäkkökiväärin äänestä ja rekyylistä.
Lopuksi ohjelman juontaja heitti ilmoille mielenkiintoisen ajatuksen. Mitä jos tietokonepelit olisi keksitty ennen amerikkalaista jalkapalloa? Jenkkifutiksessa syntyy aitoja, oikeita ja todellisia loukkaantumisia päivittäin. Laji on väkivaltainen ja juontajan tilastojen mukaan vuosina 1931-2007 665 henkilöä on kuollut lajissa saamiinsa vammoihin. Amerikkalainen jalkapallo on vain ollut olemassa niin kauan, että pöly on jo ehtinyt laskeutua ja sitä aikanaan vastustaneet kukkahattutädit ovat syöneet multaa jo pitkään.
Omasta mielestäni väkivaltapelit ovat joutuneet sijaiskärsijän asemaan. Omassa kasvatuksessaan epäonnistuneet ja/tai maailmanmenosta kauhistuneet vanhoilliset ihmiset tarvitsevat jonkun kohteekseen etsiessään syytä lastensa käytökseen ja maailman pahuuteen. Niinpä videopelit ovat helppo sylkykuppi ja selitys lasten ja nuorten ongelmiin nykyaikana, varsinkin sen takia, ettei niitä ollut olemassa valittajien ollessa nuoria. Niinpä on helppo todeta tuttuun tyyliin ”ei meidän nuoruudessa.” Tieteellistä pohjaa näille väitteille ei kuitenkaan tunnu löytyvän. Arvon kukkahattutädit, olitte (jälleen) väärässä.
Tässä linkki ohjelman sivuille: http://www.sho.com/site/ptbs/episodes.do?episodeid=133982&ep=703
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti