Moni on varmaan huomannut viime päivänä Facebookissa pyörineen meemin nimeltään 25 case/25 Things About Me. 25 case kuuluu perinteisten webbimeemien kategorian, jossa henkilö vastaa listauksessa esitettyihin kysymykseen. 25 casen säännöt ovat seuraavat:
Kun sinut on merkitty, sinun olisi tarkoitus kirjoittaa muistiinpano, joka sisältää 25 satunnaista asiaa, faktaa, tapaa tai tavoitettasi. Lopuksi merkitse 25 ystävääsi. Sinun täytyy merkitä henkilö, joka merkitsi sinut. Jos minä merkitsin sinut, se tarkoittaa sitä, että haluan tietää sinusta enemmän.
Perinteisesti tällaiset meemit ovat pyörineet blogeissa, mutta entistä enemmän nämä alkavat näyttäytyä myös sosiaaliseissa verkostopalveluissa. Time kirjoittaa verkkoartikkelissa, 25 Things I Didn't Want To Know About You, kyseisen meemin typeryydestä.
Mielenkiintoista asiassa on kuitenkin se, miten itsestäkertominen on lisääntynyt viime vuosina tai ainakin sosiaalinen media on tuonut sen näkyvämmäksi. Samalla voidaan miettiä voivatko sosiaaliset verkostopalvelut ja sosiaalinen media yleensäkin oikeasti ylittää kasvokkaisviestinnän potentiaalin, kuten hyperpersonaalisuus teoria väittää. Samaa asiaa pohtii myös Timen toinen artikkeli, Does Facebook Replace Face Time or Enhance It?
Mitä mieltä olette? Onko ko. meemi lähinnä typerä vai avulias? Voivatko sosiaaliset verkostopalvelut tehostaa kasvokkaisviestintätilanteita?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Oon ite tosi laiska tekee facebookissa mitään ylimäärästä kuten esim. tuo 25 things about me. (Oon siis aktiivinen ignore-painikkeen käyttäjä). :)
Mutta tosiaan sillon tällön tulee mietittyä että käyttääkö ihmiset facebookia enemmän todelliseen itsestäkertomiseen vai ikään kuin pelaamisen tyyliseen ajanviettämiseen. Itellä on vähä sellanen olo että se olis enemmän vaan sitä ajanvietettä kuin tässä tapauksessa itsestökertomista.
Mitä fiiliksiä teillä jotka ette oo niin aktiivisia painamaan ignore? :D
Kuulun itsekin Henkan kategorisoimaan Ignore all -facebookgenreen, enkä yleensä jää pohtimaan meemien, skabojen tahi oletko juoppo? -kyselyjen todellista merkitystä tai vaikutusta "oikeeseen" elämään...
Pidänkin Jusben (Jussi-Pekan) esiin nostamaa meemiä ennemmin typerältä kuin avuliaalta, sillä eihän tuollaiset ränkytykset voi kiinnostaa.
Uskon kuitenkin, että itsestäkertominen on muuttunut netin yleistymisen myötä. Netti on täynnä keskustelupalstoja, deittipalveluja, chattejä, miksei meemejäkin, yms., joissa itsestäkertominen on luonnollinen tapa aloittaa/syventää keskustelua. Kuten jollain luennolla puhuimme, ihmiset saattavat paljastaa netissä hyvinkin intiimejä tietoja itsestään varsin lyhyen tutustumisen jälkeen. Uskoisin, että usein voikin olla helpompi juuri kirjoittaa omista tavoitteistaan, mieltymyksistään, tunteistaan, ulkonäöstään ja ruumiinosistaan (heh), jne., kuin kertoa asioista toiselle kasvokkain. Tuskin monikaan paljastaa bussissa tuntemattomalle vierustoverilleen, että "sporttinen kehrääjäkolli etsii tositarkoituksella sähäkkää pikkukissaa!" tai jotain muuta vastaavaa, joka netissä voi olla aivan yleistä...
Kuulun itsekin Henkan kategorisoimaan Ignore all -facebookgenreen, enkä yleensä jää pohtimaan meemien, skabojen tahi oletko juoppo? -kyselyjen todellista merkitystä tai vaikutusta "oikeeseen" elämään...
Pidänkin Jusben (Jussi-Pekan) esiin nostamaa meemiä ennemmin typerältä kuin avuliaalta, sillä eihän tuollaiset ränkytykset voi kiinnostaa.
Uskon kuitenkin, että itsestäkertominen on muuttunut netin yleistymisen myötä. Netti on täynnä keskustelupalstoja, deittipalveluja, chattejä, miksei meemejäkin, yms., joissa itsestäkertominen on luonnollinen tapa aloittaa/syventää keskustelua. Kuten jollain luennolla puhuimme, ihmiset saattavat paljastaa netissä hyvinkin intiimejä tietoja itsestään varsin lyhyen tutustumisen jälkeen. Uskoisin, että usein voikin olla helpompi juuri kirjoittaa omista tavoitteistaan, mieltymyksistään, tunteistaan, ulkonäöstään ja ruumiinosistaan (heh), jne., kuin kertoa asioista toiselle kasvokkain. Tuskin monikaan paljastaa bussissa tuntemattomalle vierustoverilleen, että "sporttinen kehrääjäkolli etsii tositarkoituksella sähäkkää pikkukissaa!" tai jotain muuta vastaavaa, joka netissä voi olla aivan yleistä...
Katsottuani noita Timen artikkeleita aloin ajatella josko facebook myös lähentää ihmisiä itsestä kertomisen myötä. Se ei välttämättä ole kovinkaan tiedostettu tavoite, mutta saattaa näkyä kasvokkaistilanteissa kuten artikkelin kirjoittaja esimerkissään kuvasi."The constant stream of data is a digital form of closeness." Jos ystävälle ei tapana ole kovin usein soitella, facebookin kautta siis pysyy ajan tasalla toisen kuulumisista. Tosin itsestä kertominen ei aina ole kohdistettua, vaan toisen kommentit saattaa vain poimia päivitysten uutisvirrasta.
Henri tiivisti Facebookin käytön "pelaamisen tyyliseen ajanviettämiseen". Lukisin itsenikin tuollaiseen ryhmään. En ole "25" meemiä luonut enkä tiedä kirjoitankokaan sitä. Sillä kun näyttäisi olevan vaan viihdearvoa kavereiden silmissä, siis silloin jos osaa tarpeeksi hauskasti ja osuvasti kirjoittaa. Enemmän kuin itsestä kertomisella, arvelisin ystävyyssuhteiden kannalta olevan merkitystä sillä, keitä meeminsä 25:een sisäpiiriläiseen sisällyttää.
Hauskaa Jussi-Pekka, että nostit tämän aiheen keskusteluun. Olen itse aloittelemassa gradua juuri itsestäkertomisesta Facebookissa.
Itse kuulun niin ikään tähän ignoraajien kategoriaan mitä tulee kaikenmaailman aplikaatioihin ja kyselyihin. Tämän "25 asiaa minusta" -noten kuitenkin kirjoitin ja niin ovat tehneet omassa kaveripiirissäni lähes kaikki. Mielestäni kiinnostavaa näiden listauksien lukeminen on erityisesti niiltä ihmisiltä, joita en tunne kovin hyvin. Niiden hyvien ystävien luonteenlaadut ja noloimmat sattumukset kun tiedetään jo.
Jotkut teistä totesivat, että näillä listauksilla on arvoa vain kavereille, jotka voivat sitten naureskella toistensa hauskoille sutkauksille. Tai että muita ei kiinnostaisi. Eräs entiseltä työpaikalta tuttu tyyppi kertoi omassa 25-listassaan, että hänellä on aivokasvain. Toinen entinen työkaverini paljasti olleensa seitsemän vuotta väkivaltaisessa parisuhteessa ja sen jälkeen kärsineensä masennuksesta ja erinäisistä peloista. Ei ihan niitä asioita, joita kerrotaan puolituntemattomille.
Ehkä nämäkään tyypit eivät ajatelleet listaa kirjoittaessaan, että minä kiinnostuisin niitä lukemaan. Tai kuka tahansa muu läheinen ihminen. Tai sitten tämä 25 kohdan lista toimi heille juuri kanavana avautua näistä asioista, joista ehkä muuten on vaikea puhua.
Joka tapauksessa on yllättävää, miten laajalle jokainen tekomme ja sanamme Facebookissa parhaassa tapauksessa leviääkään.
Itse yllätyin siitä, että meemit rantautuivat Facebookkiin verrattain myöhään. Samantapaisia kyselyjä ja informaation jakamista on ainakin omalle kohdalleni tullut vastaan sähköpostitse. Myös eri blogeissa olen saanut lueskella näitä tunnustuksellisia viestejä.
Ehkä tunnustuksellisuuden voisikin nostaa itsensä kertomisen rinnalle? Ainakin nuo Nooran kertomat esimerkit vaikuttivat osin enemmän tunnustuksilta (väkivalta parisuhteessa) kuin itsestä kertomiselle?
Lisäksi tuntuu siltä, että näillä "25 asiaa"-listoilla pyritään jollain muotoa brändäämään oma persoonallisuus julkaisukelpoiseksi. Itse mietin muutaman päivän, mitä seikkoja voisin listata itsestäni, ja silti en keksinyt mitään kovinkaan mullistavaa. En siis pitkän mietinnänkään jälkeen saanut annettua itsestäni sen kummoisempaa kuvaa, kuin olen. Ja niin, ehkä jonkinlaiseen erikoisuuden tavoitteluun oli näköjään kuitenkin pyrkimys. :)
Tässä vielä pari linkkiä liittyen itsestäkertomiseen FB:ssä. Tosin hieman kieli poskessa, mutta eiköhän nämäkin pidä ottaa tutkimuksessa huomioon :P
http://myparentsjoinedfacebook.com
20 Male Poses of Facebook
Lähetä kommentti